Työeläkekeskustelu Eduskunnassa 24.10.

Eeva Kainulainen
26.10.2019

Eduskunnassa käytiin keskustelu työeläkeindeksistä Kimmo Kiljusen ja Ritva Elomaan aloitteiden pohjalta.
Eduskunnassa käytiin keskustelu työeläkeindeksistä Kimmo Kiljusen ja Ritva Elomaan aloitteiden pohjalta.

Eduskunnassa käytiin keskustelu 24.10. puoliväli-indeksin palauttamisesta työeläkkeisiin nykyisen taitetun indeksin sijaan. Keskustelussa oli kaksi aloitetta, jotka olivat tehneet Kimmo Kiljunen ja Ritva Elomaa. Alla olevan linkin takana on koko keskustelu.

https://verkkolahetys.eduskunta.fi/…/t…/taysistunto-56-2019…

Eduskunnassa käyty keskustelu oli odotusten mukainen. Kannatusten määrä oli vähäinen. Kansanedustaja, Senioriliikkeen puheenjohtaja Kimmo Kiljunen esitteli aloitteen ja sen perustelut. Hän korosti puheenvuorossaan voimakkasti työeläkeläisten lakisääteistä köyhtymistä. SDP:n kansanedustaja Jukka Gustaffson käytti voimakkaan puheenvuoron aloitteen puolesta. Perussuomalaiset käyttivät useita kansanedustaja Ritva Elomaan aloitt kannatuspuheenvuoroja.  Sekä Kiljusen että Elomaan aloitteet olivat monilta osin samansisältöisiä.

Kristillisdemokraattien kansanedustaja Sari Tanus, joka on myös Senioriliikkeen varapuheenjohtaja korosti, että indeksin muuttamisessa on kyse valtavasta joukosta eläkeläisiä, jotka ovat vuosien ajan saaneet tulla toimeen paljon pienemmällä eläkkeellä kuin heillä olisi ilman taitetun indeksin vaikutusta.

Kokoomus ehdotti parlamentaarista työryhmää, joka katsoisi koko eläkekentän kokonaisuutena. Keskustan kansanedustaja Anu Vehviläinen vetosi kolme vuotta tehtyyn selvitykseen, jonka mukaan mikään puiolue ei kannattanut muutosta. Niinpä Vehviläinen totesi, että keskusta ei kannata aloitetta. Vihreiden puheenvuorossa tuli myös selkeä ei aloitteen kannatukselle. Vasemmistoliiton kansanedustaja Johannes Yrttiaho puhui asian puolesta.

Alla Kimmo Kiljusen aloiteteksti ja Sari Tanuksen puheenvuoro.

Lakialoite

Lakialoite laeiksi työntekijän eläkelain 98 §:n väliaikaisesta muuttamisesta ja maatalousyrittäjän eläkelain 85 §:n, merimieseläkelain 102 §:n ja yrittäjän eläkelain 90 §:n muuttamisesta

Eduskunnalle

ALOITTEEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ

Lakialoite tähtää eläkeläisten elintason kehityksen turvaamiseen ja köyhtymisen ehkäisemiseen palauttamalla puoliväli-indeksi työeläkkeisiin. Siirtymä esitetään toteuttavaksi siten, että 2/3 vuosittaisesta korotusvarasta suoritetaan kaikille euromääräisesti saman suuruisena ja 1/3 prosenttikorotuksena, mikä suosisi pienten ja keskisuurien eläkkeiden saajia ja tasoittaisi näin tulonjakoa. Lakimuutos tehdään kymmenen vuoden määräajaksi, mikä tarjoaa pohjan arvioida indeksiuudistuksen vaikutusta eläkejärjestelmän rahoitukselliseen kestävyyteen ja eläketasojen kehitykseen. 

PERUSTELUT

Suomessa on käytössä eläkejärjestelmä, jossa kansaneläke ja takuueläke tuovat perusturvaa ja työeläke ansioturvaa. Työeläke on lakisääteinen ansiosidonnainen etuus, jonka tarkoituksena on turvata ansaittu tulotaso eläkkeelläoloaikana. Työeläkettä saa 98 % vanhuuseläkkeensaajistamme. 

Eläkepolitiikassa keskeistä on eläkejärjestelmän taloudellinen ja sosiaalinen kestävyys. Yhtäältä eläkemenojen kattamisen tulee olla pitävällä pohjalla ja ennustettavaa, toisaalta eläkkeiden tason on oltava riittävä eläkeläisten talouden turvaamiseksi ja eläkeläisköyhyyden ehkäisemiseksi.  

Alun perin työeläkkeiden arvo säilytettiin sitomalla ne palkkaindeksiin. Tämä muutettiin vuonna 1977 ns. puoliväli-indeksiksi, jossa palkkakehityksen ja kuluttajahintojen painoarvo oli 50 %. Vuonna 1995 hyväksyttiin ns. taitettu indeksi, jossa palkkojen painoarvo on 20 % ja kuluttajahintojen 80 %.  

Taitetun indeksin käyttöönottamista perusteltiin eläkejärjestelmän rahoituspohjan kestävyydellä ja varautumisella suurten ikäluokkien eläkkeelle siirtymiseen. Tällöin tiedostettiin, että seurauksena on työeläkkeensaajien tulotason lasku yleisen elintason noustessa ja eläkkeensaajien taloudellisen aseman heikentyminen.  

Tulotasotilastot osoittavat, että eläkkeensaajat köyhtyvät vanhetessaan: mitä vanhempi eläkeläinen, sitä pienituloisempi. Vuonna 2018 eläkeläisistä 13 %, eli 194 000 ihmistä, sijoittui köyhyysrajan alapuolella (EU:n määrittämä köyhyysraja oli yhden hengen taloudella 1 200 euroa/kk eli 60 % mediaanitulosta). Mediaanieläke oli 1 459 euroa/kk, eli puolet eläkkeensaajista sai tuota pienempää eläkettä 90 %:n eläkeläisistä saadessa alle 2 500 euroa/kk.  

Ikä korreloi eläkkeensaajan pienituloisuutta. Köyhyysrajan alapuolella on 65-vuotiaista 7 %, 75-vuotiaista 22 % ja 85-vuotiaista 30 % (näitä vanhemmat ikäluokat eivät ole täysimääräisen työeläkkeen piirissä). Vuosittaiset indeksitarkistukset eivät ylläpidä ansiosidonnaisen työeläkkeen tasoa, vaan mediaanituloon suhteutettuna vanhuuseläkeläisen elintaso laskee iän karttuessa.  

Työeläkkeen korvausaste on asetettu 60 %:iin ansaitusta keskipalkasta. Ansiosidonnaista työeläkettä voidaan perustellusti pitää myöhennettynä palkkana. Taitetun indeksin seurauksena eläkkeelle siirtyminen merkitsee kuitenkin koko loppuiän jatkuvaa taloudellisen aseman huononemista eläketason laskiessa parissa vuosikymmenessä 40 %:iin ansaitusta keskipalkasta. 

Taitetun indeksin hyväksymiseen vuonna 1995 vaikutti merkittävästi huoli eläkerahastojen riittävyydestä eläkeläisten määrän lisääntyessä tulevaisuudessa. Siksi eläkejärjestelmän rahoituksen kestävyys haluttiin varmistaa hillitsemällä eläkkeiden kasvua ja kasvattamalla eläkevarantoa.  

Nykyisen eläkejärjestelmän aikana vanhuuseläkeläisten määrä on kasvanut 790 000:sta 1,3 miljoonaan. Suuret ikäluokat ovat nyt olleet eläkkeellä noin kymmenen vuotta. Vuosina 1995—2018 eläkemenot ovat kaksinkertaistuneet, kun samaan aikaan eläkerahastot ovat lähes kuusinkertaistuneet.  

Eläkerahastot ovat kasvaneet vuoden 1995 36 miljardista eurosta nykyiseen yli 200 miljardiin. Samalla rahastojen bruttokansantuoteosuus on noussut 38 %:sta yli 90 %:iin. Käytännössä rahastot ovat kasvaneet koskemattomina.  

Vuoteen 2015 asti työeläkemaksut ylittivät maksettujen eläkkeiden määrän. Sen jälkeen rahastojen tuottoja on käytetty vähäisesti eläkkeiden maksamiseen, keskimäärin 800 miljoonaa euroa vuodessa. Rahastot ovat puolestaan kasvaneet jo parin vuosikymmenen ajan keskimäärin 8 miljardia euroa vuodessa.  

Tällä hetkellä yhteenlasketut eläkevastuut arvioidaan 700 miljardiksi euroksi. Summa on laskennallinen. Rahastojen pääomia ei tulla käyttämään tuleviinkaan eläkemenoihin, vaan työeläkemaksut tulevat myös jatkossa kattamaan käytännössä koko eläketurvan. Ylipäätään eläkevastuut laukeaisivat täysimääräisesti vain kuvitteellisessa tilanteessa, jossa kaikki siirtyisivät yhtä aikaa eläkkeelle ja kukaan ei enää tekisi töitä.  

65-vuotiaalla suomalaisella on potentiaalisia elinvuosia jäljellä keskimäärin 20 vuotta. Suuriin ikäluokkiin kuuluvat ihmiset eivät siten tule olemaan enää hyvin monia vuosia keskuudessamme. Parin vuosikymmenen aikana kartutetuista eläkevaroista 65 % eli 130 miljardia euroa on nykyisten tai juuri eläkkeelle siirtyvien varoja. Nuorempien ikäluokkien osuus eläkesäästöistä on pienempi: 1960-luvulla syntyneiden 21 %, 1970-luvulla syntyneiden 10 % ja 1980—1990-luvuilla syntyneiden 4 %.  

Viime keväänä muodostetun pääministeri Antti Rinteen hallituksen ohjelmassa on kirjaus: "Erityisesti eläkeläisten ja lapsiperheiden köyhyyttä ja köyhtymistä vähennetään kehittämällä samanaikaisesti etuuksia ja palveluja tavoitteena huolehtia kaikkien suomalaisten elintason kehityksestä ja tasaisemmasta tulonjaosta." 

Suomalaisen eläkejärjestelmän rahoituksen kestävyys on kansainvälisesti vertaillen yksi maailman laadukkaimmista. Järjestelmän varjopuoli on eläkkeensaajien elintason lasku ja köyhtyminen.  

Taitettua indeksiä hyväksyttäessä haluttiin hillitä eläkemenoja ja kasvattaa rahastoja. Tämä lakialoite tähtää puoliväli-indeksin palauttamiseen. Se kohentaisi työeläkkeitä hillitsemällä maltillisesti eläkerahastojen kasvua. Indeksitarkistuksen rakennetta halutaan muuttaa prosenttikorotuksesta eurokorotuksen suuntaan, mikä hallitusohjelman mukaisesti tasoittaisi tulonjakoa.  

Työntekijän eläkelain 98 §:n väliaikaisen muuttamisen voimassaoloajaksi esitetään seuraavaa kymmenen vuoden ajanjaksoa. Tämän määräajan jälkeen voidaan arvioida sen vaikutuksia eläkkeensaajien taloudelliseen asemaan ja eläkeläisköyhyyteen sekä eläkejärjestelmän rahoituspohjan kestävyyteen ja sukupolvien väliseen solidaarisuuteen yhteisten kustannusten jakamisessa yhteiskunnassamme.  

Lakialoitteeseen sisältyy työntekijän eläkelain 98 §:n ohella pykälämuutosesitykset kolmeen muuhun työeläkelakiin: maatalousyrittäjän eläkelain 85 §, merimieseläkelain 102 § ja yrittäjän eläkelain 90 §. Nämä esitetään muutettaviksi saman sisältöisiksi julkisten alojen eläkelain 100 §:n kanssa, jotta työntekijän eläkelain 98 §:n väliaikainen indeksikorotusmuutos koskisi kaikkia työeläkeläisiä samalla tavoin. 

Edellä olevan perusteella ehdotamme,

että eduskunta hyväksyy seuraavat lakiehdotukset: 

1. 

Laki 

työntekijän eläkelain 98 §:n väliaikaisesta muuttamisesta 

Eduskunnan päätöksen mukaisesti 

muutetaan väliaikaisesti työntekijän eläkelain (395/2006) 98 § seuraavasti: 

98 § 

Eläkkeiden indeksitarkistus 

Vuosina 2020—2029 maksussa oleva eläke tarkistetaan vuosittain tammikuun alusta lukien indeksillä (työeläkeindeksi), jota laskettaessa palkkatason muutoksen painokerroin on 0,5 ja hintatason muutoksen painokerroin 0,5. 

Edellä mainittuina vuosina 1 momentin mukaisesta indeksitarkistuksesta maksetaan yksi kolmasosa (1/3). Lisäksi mainittuina vuosina maksussa olevaa eläkettä tarkistetaan euromäärällä, joka lasketaan tasasuuruisena korotuksena eläkkeisiin siitä euromäärästä, joka jää 1 momentin mukaisesti lasketusta indeksitarkistuksesta tämän momentin perusteella maksamatta. 

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2020 ja on voimassa 31 päivään joulukuuta 2029. 

2. 

Laki 

maatalousyrittäjän eläkelain 85 §:n muuttamisesta 

Eduskunnan päätöksen mukaisesti 

muutetaan maatalousyrittäjän eläkelain (1280/2006) 85 § seuraavasti: 

85 § 

Eläkkeiden indeksitarkistus 

Tämän lain mukaista eläkettä tarkistetaan kalenterivuosittain siten kuin työntekijän eläkelain 98 §:ssä säädetään. 

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2020. 

3. 

Laki 

merimieseläkelain 102 §:n muuttamisesta 

Eduskunnan päätöksen mukaisesti 

muutetaan merimieseläkelain (1290/2006) 102 § seuraavasti: 

102 § 

Eläkkeiden indeksitarkistus 

Tämän lain mukaista eläkettä tarkistetaan kalenterivuosittain siten kuin työntekijän eläkelain 98 §:ssä säädetään. 

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2020. 

4. 

Laki 

yrittäjän eläkelain 90 §:n muuttamisesta 

Eduskunnan päätöksen mukaisesti 

muutetaan yrittäjän eläkelain (1272/2006) 90 § seuraavasti: 

90 § 

Eläkkeiden indeksitarkistus 

Tämän lain mukaista eläkettä tarkistetaan kalenterivuosittain siten kuin työntekijän eläkelain 98 §:ssä säädetään. 

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2020. 

Helsingissä 30.9.2019 

Kimmo Kiljunen, sd

Jukka Gustafsson, sd

Raimo Piirainen, sd

Marko Kilpi, kok

Pirkka-Pekka Petelius, vihr

Markku Eestilä, kok

Katja Hänninen, vas

Johannes Yrttiaho, vas

Sari Tanus, kd

Aki Lindén, sd

 

Kansanedustaja SARI TANUKSEN  puheenvuoro 24.10 käydyssä eläkekeskustelussa eduskunnan istuntosalissa.

Arvoisa puhemies! Hyvät kuulijat! Olen erittäin iloinen, että lakialoitteet puoliväli-indeksin käyttöönotosta ovat vihdoin täällä salissa keskustelussa. Vain kolme vuotta sitten kävimme keskustelua Senioriliikkeen alulle panemasta ja yli 80 000 kansalaisen allekirjoittamasta kansalaisaloitteesta, joka vaati työeläkeindeksin muuttamista palkkatasoindeksiksi. Siis vaadittiin taitetun indeksin poistamista. 

Kolme vuotta sitten aloite ei edennyt, ja minun täytyy nyt edustaja Kiljuselle vähän tarkentaa paikalla olleena, että minun lisäkseni yksikään toinen kansanedustaja ei nähnyt muutosta tarpeelliseksi, ei ainakaan niin, että olisi sen ääneen sanonut tässä salissa. Tein tuolloin aloitteen käsittelyn aikana myös niin sanotun kompromissiesityksen, jossa esitin taitetun indeksin muuttamista nimenomaan puoliväli-indeksiksi. Tätäkään esitystä ei kuitenkaan kannatettu. Esitin tuolloin myös lausumaa, jossa hallitusta edellytettiin ryhtymään toimiin, siis aloittamaan eri osapuolten kanssa neuvottelut pienten työeläkkeiden tason korottamiseksi. Sekään esitys ei valitettavasti tuolloin edennyt. 

Suomen Senioriliikkeen varapuheenjohtajana haluan nyt muistuttaa, mistä on kyse. Ei ole kyse jostain teknisestä muutoksesta, ei vaalikampanjasta tai äänestäjien kosiskelusta. On kyse siitä, että valtava joukko suomalaisia eläkeläisiä on vuosien ajan saanut tulla toimeen paljon pienemmällä eläkkeellä kuin heillä olisi ilman taitetun indeksin käyttöönottoa. Joidenkin kohdalla se valitettavasti tarkoittaa selviytymistä köyhyysrajoilla, kituuttamista päivästä toiseen. Ymmärrän oikein hyvin eläkeläisten ärtymyksen ja kiukun. He ovat ihmisiä, jotka ovat rakentaneet suomalaista yhteiskuntaa, maksaneet veronsa ja eläkemaksunsa. Keskimääräistä 1 500 euron työeläkettä nauttivaa seniorikansalaista voi ymmärrettävästi harmittaa suuresti, kun hän lukee eläkerahastojen paisumisesta nyt jo lähes 10 miljardin vuosivauhdilla, ainakin 7—8 miljardin. Rahastojen arvo on nyt jo huimat 207 miljardia euroa. 

Kun päätös taitetusta indeksistä tehtiin, Suomi oli ollut monta vuotta suuressa lamassa, joka oli saanut meidät kuilun partaalle. Vuodesta 90 vuoteen 1995 valtionvelka oli räjähtänyt 9,5 miljardista yli 60 miljardiin euroon, oltiin paniikissa. Lipposen hallitus otti käyttöön taitetun indeksin. Valtionvelka oli tuolloin siis 60 miljardia ja eläkerahastoissa oli alle 40 miljardia. Nyt yli 20 vuotta myöhemmin valtionvelka on reilut 100 miljardia euroa mutta eläkerahastot ovat jo yli 200 miljardia euroa. 20 vuotta on puhuttu, että eläkevarat hupenevat eivätkä tulevat sukupolvet saa koskaan eläkkeitään. Siitä on tullut totuus, jota edelleen ruokitaan, ja syytä tähän on vaikea ymmärtää. Kun rahastojen arvo oli 40 miljardia, 5 prosentin tuotto tarkoitti 2:ta miljardia vuodessa. Nyt kun rahastojen arvo on yli 200 miljardia, kasvaa rahasto samoilla prosenteilla jo 10 miljardia euroa vuodessa — viime vuosina ainakin lähes tätä. 

Valtion velkaantumisesta puhutaan tässä salissa lähes joka päivä. Kukaan ei kuitenkaan muista mainita, että samanaikaisesti, kun lainaamme rahaa pitääksemme huolta muun muassa eläkeläisistämme, ovat eläkerahastot kasvaneet kaksi‑ ja puolikertaisella vauhdilla valtionvelkaan nähden. Usein puhutaan 600—700 miljardin eläkevastuista. Luku on teoreettinen. Jatkossakin valtaosa eläkemenoista rahoitetaan eläkemaksuilla ja niitä voitaisiin rahoittaa enemmän myös rahastojen tuotoilla. Tuo 700 miljardia tarvittaisiin, jos me kaikki päättäisimme jäädä eläkkeelle yhtä aikaa eikä kukaan enää tekisi töitä. 

Indeksikeskusteluun on tarkoituksellisesti sotkettu mukaan myös kansan‑ ja takuueläkkeet. Puhutaan kuitenkin täysin eri asioista. Työeläke on ansiosidonnainen, kansaneläke ei. Työeläke maksetaan eläkerahastoista, kansaneläke budjetista. Väitettäessä, että indeksimuutos olisi epäoikeudenmukainen ja tekisi eläkeläisistä rikkaita, kannattaa muistaa, että Suomessa satojatuhansia eläkeläisiä elää köyhyysrajan alapuolella tai sen tuntumassa. Toisaalta on kuitenkin hyvä, että indeksikeskustelu on nostanut esille pelkällä kansaneläkkeellä sinnittelevät eläkeläiset. Lisärahat alimpien eläkkeiden korottamiseen voisivat löytyä osittain vaikkapa niistä verotuloista, jotka saadaan, kun työeläkkeet kasvavat. 

On hämmentävää, ettei ole olemassa laskelmia siitä, minkälaiset vaikutukset indeksimuutoksella olisi kansantalouteen. Pitäisi olla helposti laskettavissa, kuinka paljon uusia työpaikkoja syntyisi, jos eläkeläisten ostovoima kasvaisi ja he saisivat heille tarkoitetut eläkesäästöt siihen käyttöön, mihin ne on säästetty. Syntyisi ostovoimaa, työpaikkoja, verotuloja, säästyisi asumistuki‑ ja muita sosiaalimenoja, menoja, joita nyt rahoitetaan osin lainarahalla. Mikä tärkeintä, eläkeläiset saisivat sen toimeentulon, joka heille kuuluu. He ovat tehneet työnsä ja rakentaneet tämän maan hyvinvoinnin. 

On selvää, että pienituloisimpia eläkeläisiä ajatellen tasokorotuksia eläkkeisiin tulee tehdä reilusti. Eläkeläisköyhyys on saatava poistettua. Kaikkia työeläkettä saavia eläkeläisiä koskevaa, taitetun indeksin poistavaa lakialoitetta esitetään alkuun kymmenen vuotta kestäväksi. Kymmenen vuotta on riittävän pitkä aika nähdä, miten indeksi vaikuttaa, ja samalla riittävän lyhyt aika, jotta kehitykseen voidaan reagoida. 

Kaksi vuotta sitten taitetun indeksin poistoa vastustettiin muun muassa siksi, että se suosisi suuria eläkkeitä saavia. Toiseksi moitetta tuli siitä, etteivät pienimpiä eläkkeitä saavat hyötyisi muutoksesta. On selvää, että jos ei saa työeläkettä, ei voi myöskään hyötyä työeläkeindeksin muutoksesta. Nyt esitetyssä mallissa on huomioitu myös pienimpiä työeläkkeitä saavat, koska heidän eläkkeisiinsä korotus tulisi suhteellisesti suurempana kuin suuria eläkkeitä saavilla. 

Arvoisa herra puhemies! Toivon, että mahdollisimman moni salissa olija suhtautuu näihin lakialoitteisiin suurella vakavuudella ja antaa kannatusta. Indeksimuutos ei ole keneltäkään pois, se ei vaaranna nykyistä eläkejärjestelmää, mutta sen positiiviset vaikutukset niin eläkeläisten talouteen kuin koko yhteiskunnalle ovat merkittävät. Kannatan taitetun indeksin poistamiseen ja puoliväli-indeksin käyttöön ottamiseen tähtääviä lakialoitteita. Itse olen edustaja Kiljusen avaamassa lakialoitteessa mukana. Siitä aloitteesta hyötyisivät kaikki.