Suomen Senioriliike ei hyväksy perusteettomia väitteitä- vanhuspalvelujen alirahoitus viimein korjattava

Natasha Svahn
16.10.2020

Viime aikoina on käyty vilkasta keskustelua vanhuspalvelujen tilasta Kunnallisalan kehittämissäätiön selvityksen 2020/35 SOTE JA IKÄÄNTYMISEN ONGELMAT – SELVIÄMISPOLUN ETSINTÄÄ, pohjalta.


Vaikka selvityksessä ansiokkaasti kuvataan nykytilanne maamme eri puolilla sekä esitetään kaikkien jo tuntemia alueellisia väestöennusteita tästä eteenpäin, johtopäätökset ovat monelta osin hyvin kyseenalaisia, eikä Suomen Senioriliike voi niihin mitenkään yhtyä.
Suomen vanhuspalveluiden resurssivaje on ollut krooninen jo pitkään ja suhde muihin pohjoismaihin merkittävä ja edelleen kasvava. Päästäksemme Ruotsin tasolle, vanhuspalveluiden resursseja tulisi vahvistaa noin miljardilla eurolla. Siitä palkkaerojen vaikutus on vähäinen, olennaista on henkilöstö- ja muut resurssit.

Esimerkiksi Ruotsissa vanhuspalveluihin ja eläkeläisten ostovoiman kehittämiseen panostetaan merkittävästi ensi vuoden valtion talousarviossa. Suomessa ollaan nyt heräämässä erityisesti ikäihmisten työllistämiseen, mutta itse palvelut laahaavat muita pohjoismaita pahasti jäljessä.

Edellä mainitun raportin johtopäätökset eivät mitenkään tue eivätkä edistä ongelmien ratkaisua. Eri puolilla Suomea on onnistuttu eri tavoin, kuntakenttä on kirjava ja toimintamallit kuten myös kirjaamiskäytännöt vaihtelevat. Myös kansainväliset vertailut tehtävänimikkeistä, vastuista ja määristä ovat hyvin vaikeita. Vertailukohtia niin toiminnasta, taloudesta kuin muistakin resursseista on
järkevää tehdä ensisijaisesti pohjoismaiden kesken. Tätä vertailua on ansiokkaimmin tehty Jyväskylän Yliopiston piirissä.

Esitetyt johtopäätökset hoitopaikkojen ja henkilökunnan riittävyydestä
samoin kuin kansainväliset vertailut ovat asenteellisia ja vailla pohjaa.
Jokainen, joka on käytännön vastuussa vanhuspalveluihin liittyvistä tämän hetken käytännöistä tietää, että henkilöpula on krooninen, monet harkitsevat alan vaihtoa työuupumuksen vuoksi niin kotipalvelu- kuin muissakin toiminnoissa. Vanhuksia eimyöskään makuuteta siinä laajuudessa, jota raportissa väitetään. Myös kuntoutusta
kehitetään jatkuvasti. Ensisijaisena kehityksen esteenä on merkittävä resurssipula.
Suomen Senioriliike vaatii vanhuspalvelujen resurssien nostamista
pohjoismaiselle tasolle, eli runsaaseen kahteen prosenttiin
kansantuotteemme arvosta.

Se on keskeisin toimenpide, jonka avulla voidaan merkittävästi kehittää myös inhimillistä hoivaa ja hoitoa, johon kuuluu olennaisena osana nykyistä parempi toimintakyvyn ylläpitäminen ja kuntoutuksen kehittäminen.