« aihelistaan

Vanhusten oudot epäoikeudet.


  • nimimerkki

    Britta Eklund

    16.1.2016 klo 14:51
    Kirjoittakaa ja kertokaa joskus siitä, minkälaisilla perusteilla Suomessa on mahdollista päästä jonottamaan vanhusten hoivakotipaikkaa.
    Kun esim. kun huonon kuntoni vuoksi halusin päästä asumaan vanhustenhoivakotiin niin, minulle kertoi sekä kotihoidosta lääkäri, että sosiaalihoitaja, että minulla ei ole olemassa mitään mahdollisuutta päästä asumaan vanhusten hoivakotiin sen vuoksi, koska minulla käy kotihoito vain kerran viikossa. Kertokaa nyt ihmeessä, että Suomessa vanhusten palvelutaloon pääsyyn on olemassa sellainen vaatimus, että silloin vasta on toivoa päästä vanhusten hoivakotiin, kun kotihoito käy vanhuksen kotona niin usein kun se on mahdollista, että esim. kun meidän alueella kotihoito käy vanhusten luona enintään neljäkertaa päivässä niin, nuo käyntikerrat auttavat pääsemään hoivakotiin. Että vanhusten hoivakotiin pääsemiseen ei vaikuta yhtään mitään se, kuinka huonossa kunnossa vanhus on, vaan se on ainoa vaihtoehto hoivakotiin pääsylle, että kotihoidon kotikäyntejä on useiit. Se onko kotihoidon kotikäynneistä jotain hyötyä vanhukselle se, on toisarvoinen asia, pääasia on se, että kotihoidosta käydään vanhuksen kotona, ei se tehdäänkö vanhuksen kotona käydessä jotain, josta on vanhukselle hyötyä.
    Ja kertokaa myöskin siitä, kun vanhukselle anetaan turvaranneke, niin, kun vanhus sitten esim. kaatuu kotonaan ja hälyttää rannekkeen avulla apua itselleen niin, vaikka avunauttajat viipyisivät 1 - 5 tuntia tulomatkallaan. Noille avunantajille ei kuulu ilmoitella mitään kotonaan olevalle hälytyken tehneelle koko tuona aikana, minkä v kaatuneen pitää apua odotella. Miksi ihmeessä vanhuksia saa kohdella näin? Miksi ei voida ilmoittaa että olemme tulossa, kestää vilelä ehkä 1, tai 30 minuuttia kun olemme siellä, miksi vanhusta joka voi ola hätääntynyt ei rauhoitella? On nämä niin kummallisia palveluja, että näistä olisi kerrottava paitsi kotimaassa kaikille niin, myös rajojemme ulkopuolisille, että kuinka karmeaa todellisuus Suomalaisilla kotonaan asuvilla vanhuksilla on.

  • nimimerkki

    Hanna Vesala

    21.1.2016 klo 20:00
    Kirjoittaja ottaa esille kaksi erittäin ajankohtaista asiaa: ”palvelutaloon” pääsyn kriteerit ja turvarannekkeen käyttö.

    Palveluja koskevien päätösten tulee perustua puolueettomaan tarvearviointiin. Tämä yleensä toteutuukin, sillä arvioinnissa käytetään yleisesti hyväksyttyjä mittareita. Mutta, kun ihmiset vanhenemistaan vanhenevat ja kunto heikkenee, paljon palveluja tarvitsevien määrä kasvaa. Kunnan intressissä on vastata palvelutarpeeseen mahdollisimman taloudellisesti. Yhtenä ohjeena kunnalla on valtakunnallinen Vanhuspalvelujen laatusuositus, jonka mukaan 75 vuotta täyttäneistä 91 – 92 % asuu kotona, tarvittaessa kotihoidon ja omaishoidon tuella. Tehostettua palveluasumista suositellaan varattavaksi 6.0 – 7.0 %:lle ja varsinaisia laitospaikkoja (vanhainkoti ja terveyskeskuksen osasto) 2,0 – 3,0 %:lle vastaavanikäisestä väestöstä. Vanhuspalvelulain ja laatusuositusten mukaan kunnan tulee laatia valtuustokaudeksi suunnitelma vanhusväestön tukemisesta ja turvattava sen toteuttaminen vuosittaisissa talousarvioissa. Oman kunnan suunnitelmaa voi kysyä sosiaalitoimistosta. Nykyisin se löytyy myös kunnan nettisivuilta ja ellei löydy, siitä kannattaa antaa vihje vanhusneuvostolle. Suunnitelmasta löytyy tieto oman kunnan vanhuspalveluista ja valtuuston hyväksymistä periaatteista, joilla palveluja myönnetään.

    Miksi sitten jossain kunnassa lääkäri ja sosiaalihoitaja ovat sanoneet, että kotihoidon käyntien lukumäärä olisi palvelutaloon pääsyn kriteeri? Siihen on looginen selitys. Kunnat ovat kehittäneet suositusten mukaisesti palvelurakennetta lisäämällä kotihoidon osuutta ja vähentämällä laitoshoitoa. Tarkoitus on ollut tuottaa kunnille säästöjä palvelujen kustannuksissa. Kotihoidon on uskottu olevan laitoshoitoa halvempaa. Suomessa on kuitenkin julkaistu tutkimuksia, joissa on todettu, että kotihoito tulee tietyssä vaiheessa kunnalle kalliimmaksi kuin tehostettu palveluasuminen tai jopa kallimmaksi kuin laitoshoito (Lumio 2015). Yhdellä kotikäynnillä päivässä kokonaiskustannukset lähenevät tehostetun palveluasumisen kustannustasoa. Kahdellä käynnillä ylitetään vanhainkotihoidon kustannukset ja kolmella pitkäaikaisen sairaalahoidon taso.

    Kunnat ovat joutuneet yllättävään tilanteeseen. Yrittäessään toteuttaa vanhuspalvelut mahdollisimman taloudellisesti ne ovat purkaneet laitoshoitoa ja lisänneet kotona asuvien osuutta. Valitettavasti kotipalvelujen määrää tai omaishoidon tukea ei kuitenkaan ole lisätty riittävästi suosituksista huolimatta. Tästä on seurannut se, että huonokuntoisimmat kotona asuvat vanhukset ovat jääneet liian yksin ja joutuneet viikonloppuisin ja yöaikaan turvautumaan mm. terveydenhuollon ja etenkin erikoissairaanhoidon päivystyspalveluihin ja se vasta kallista onkin. Mitä tästä pitäisi oppia. Kotihoito on halvempaa kuin ympärivuorokautinen hoito, niin kauan kun vanhuksen luona käydään enintään kerran päivässä. Millään kunnalla ei pitäisi nykyään olla varaa hoitaa kotona henkilöitä, jotka tarvitsevat yli kolme kotikäyntiä vuorokaudessa. Viimeistään siinä vaiheessa, pitäisi olla perusteet siirtyä ympärivuorokautisen hoidon piiriin. Se on turvallisempaa huonokuntoisille ihmisille ja kunnalle halvempaa. Toinen opiksi otettava asia on se, että kotihoitopalveluja ja omaishoitajien tukea pitää lisätä. Se on nykyisen hallituksenkin kärkihankkeita.

    Kirjoituksessa ihmeteltiin myös sitä, että turvarannekkeella tehtyyn ilmoitukseen ei saa minkäänlaista vastausta ja apu saattaa viipyä jopa viisi tuntia. Eihän turvarannekkeesta ole siinä tapauksessa mitään hyötyä? Itse olen nähnyt vain sellaisen käytännön, että hälyytyksen tultua hoitajat soittavat heti ja kysyvät, mitä on tapahtunut ja kertovat suurin piirtein, milloin ehtivät paikalle. Siihen ei paljon aikaa mene, mutta hälyytyksen tekijällä on turvallisempi olo. Tämä palaute pitäisi antaa kotihoidosta vastaavalle henkilölle ja tiedoksi myös vanhusneuvostolle.

    Lähteet:
    Forma, Jylhä, Aaltonen, Raitanen, Rissanen: Vanhuuden viimeiset vuodet. Kunnallisalan kehittämissäätiön tutkimuksia 69/2012.
    Lumio: Laitoksesta kotiin – syntyikö säästöjä? Ikäihmisten palveluiden muutosten kustannusvaikutukset Tampereella. Sitran selvityksiä 94/2015.
    Rissanen, Forma, Aaltonen, Raitanen, Pulkki, Jylhä: Onko tehostettu palveluasuminen halvempaa kuin vanhainkotiasuminen? Teoksessa Terveystaloustiede 2015, THL työpapereita 5/2015, 34-39.

  • nimimerkki

    Britta Eklund

    25.3.2016 klo 09:08
    Sitten on vielä ilmennyt kotihoidossa yksi kummallinen juttu.
    Saimme puolisoni kanssa molemmat kotihoidosta allekirjoitettaviksi lomakkeet, joihin oli luetteloitu hoitoehdot meille kotona asuville, kotihoidon palveluja käyttäville.
    Ehdot olivat esim, että meidän on aina käyttäydyttävä moitteettomasti kotihoidon henkilökuntaa kohtaan, meillä tulee olla kotonamme Mikroaaltouuni, sekä vaaka. me emme saa valokuvata, emmekä videokuvata kodissamme kotihoidn henkilökunnan ollessa läsnä.
    Kun puolisoni pyysi lomakkeen nähtyään, minua tekemään siitä muistutuksen niin, vastauksessa kerrottiin, että tuollainen lomake lähetetään kaikille kotihoidon valveluja käyttäville.
    Kun en voi ymmärtää noita pelisääntöjä niin, onko teilä tietoa, onko tälläiset hoitoehdot vanhustenhoitolakiin kuuluvia? Nyt kun vanhustenhoitolaki on voimassa, me vanhukset emme enää kuulu siihen kansalaisryhmään, joita on hoidettava perusturvalakimme mukaan, tuo laki kun turvaa nuoremmille kansalaisille hoidon "ilman minkäänlaisia ehtoja"? Ja miksi tästä asiasta ei ole julkisuudessa kerrottu? Kun mielestäni olisi syytä kertoa, mitä tapahtuu niille vanhuksille, joilla esim. ei ole varaa hankkia kotiinsa hoitoon vaadittua mikroaaltouunia ja vaakaa? Ja niille vanhuksille, jotka eivät jaksa aina käyttäytyä kodissaan käyviä hoitajia kohtaan moitteettomasti? Viedäänkö vanhus joka ei vaihtoehtoja täytä pakkohoitoon, vai jätetäänkö kodissaan hoidotta?

  • nimimerkki

    Miuku

    14.2.2020 klo 08:21
    Äitini on muistisairas ja huonosti liikkuva, ei pääse hoiva/hoitokotiin. Kotihoito käy kerran päivässä antamassa lääkkeet. Kun ei ole muuta mitä voi tehdä, kun ei ole tarvetta tehdä muuta. Äiti ei osaa/ymmärrä enään pukea /vaihtaa vaatteita. on viikon tai kaksi samoissa vaatteissa , kunnes minä tytär tulen käymään ja taistelen hänen kanssaan että saan pesulle ja sitten puhtaat vaatteet päälle. Äitini syö itse , käy Wc:ssä itse, makaa kaiket päivät sohvalla ilman seuraa/ virikkeitä. Hänelle on myönnetty 4 x viikon jaksot vuodessa hoivakotiin jossa on viihtynyt kun on seuraa ja virikkeitä. Mutta vaikitusesti ei pääse asumaan kun on niin hyvä kuntoinen , vaikka nyt siitä olisi hänelle iloa ja hyötyä. Sitten pääsee kun on ihan sama missä lojuu. Ei se oma koti ole aina paras paikka asua.
« aihelistaan

Osallistu keskusteluun

tai aloita uusi keskustelu »

Roskapostin esto ei onnistunut. Ole hyvä ja yritä uudelleen.
Vanhusten oudot epäoikeudet.