BLOGI

Käy keskustelua


Vanhustenhoidon henkilöstömitoitusta ei ole vara laskea

28.5.2016

 

Päivästä toiseen luemme uutisia miten yritykset vähentävät henkilöstöä. Eikö yrityksen kehittämiseen ja tuotannon tehostamiseen ole muita keinoja kuin henkilöstön määrän vähentäminen? Onko strateginen johtaminen kapeutunut keinottomaksi?

Julkisessa hallinnossa ollaan samanlaisessa tilanteessa. Hallitus on päättänyt julkisen talouden välittömistä sopeutustoimista vuosille 2016 – 2020. Vanhusten osalta sopeutus tarkoittaa vuoteen 2020 mennessä 70 miljoonan euron kustannusvaikutuksia eli säästöjä. Säästöt arvioidaan saatavan pienentämällä tehostetun palveluasumisen ja vanhainkodin henkilöstömitoitusta 0.40 - 0.50/ hoitotyöntekijään/asiakas nykyisen 0.50 sijaan. Terveyskeskusten vuodeosastojen pitkäaikaishoidossa suositus säilyisi tasolla 0.60 - 0.70 hoitotyöntekijää/asiakas.  Erikoiseksi säästösuunnitelman tekee se, että hoidon tarvetta ei voi samalla vähentää ja että henkilöstöä on liian vähän tälläkin hetkellä. Säästöihin olisi löydettävä muita keinoja.    

STM:n ja Suomen Kuntaliiton vuonna 2013 julkistamassa laatusuosituksessa hyvän ikääntymisen turvaamiseksi ja palvelujen parantamiseksi suositellaan että tehostetussa palveluasumisessa ja vanhainkodeissa henkilöstön ehdoton vähimmäismäärä on 0.50/hoitotyöntekijää/asiakas. Terveyskeskusten vuodeosastojen pitkäaikaishoidossa suositus on 0.60-0.70 hoitotyöntekijää/asiakas. Vanhuspalvelulaissa noudatetaan laatusuosituksen mitoitusta.

Laatusuositus, henkilöstötilanteen seuranta yksiköittäin ja kuntien välinen vertaisarviointi ovat kannustaneet palvelujen tuottajia epätasaisen mitoituksen korjaamiseen. THL:n selvityksen mukaan henkilöstömitoitukset olivat vuonna 2014 suurimmassa osassa julkisten ja yksityisten palveluntuottajien yksiköissä laatusuositusten edellyttämällä tasolla. Tehostetun palveluasumisen yksiköissä oli alituksia noin 7 %:ssa. Vanhainkotien ja terveyskeskusten keskimääräiset mitoitukset jopa ylittivät 0.60 tason. Suunta on ollut hyvä ja palvelujen laatu on parantunut. Silti hoidon laatu on edelleen epätasaista, eikä vielä läheskään kaikkialla tyydyttävää.   

Hallituksen säästösuunnitelma on tekninen laskelma, jossa ei lainkaan arvioida vähennyksen vaikutuksia hoidon riittävyyteen ja laatuun. Alle 0.50 henkilöstömitoituksella ei käytännössä voida toimia tyydyttävällä tavalla tehostetun palveluasumisen yksikössä.

Valvira julkisti vanhusten kaltoinkohtelua koskevan vanhuspalvelujen työntekijöille tehdyn kyselytutkimuksen tulokset 24.5.2016. Suurin osa (94%) kyselyyn vastanneista työntekijöistä oli havainnut työssään jonkinlaista kaltoinkohtelua. Kaltoinkohteluksi määriteltiin muun muassa ulkoilun laiminlyönti, vanhuksen jättäminen yksin, karkea ja epäasiallinen tai lapsenomainen kielenkäyttö, määräily ja rankaiseminen tai moittiminen, liikkumisen estäminen, liiallisen voiman käyttö toimenpiteissä, asukkaan toiveiden ja tahdon huomiotta jättäminen, liian kauan märissä vaipoissa pitäminen, hoito-ohjeiden noudattamatta jättäminen ja se, ettei pyydettäessä annettu apua. 

Kiire ja resurssipula lisäsivät selvästi kaltoinkohtelua. Kun työntekijät kokivat vakituisen henkilökunnan määrän riittämättömäksi, esiintyi erilaisia kaltoinkohtelun tilanteita 10-15% enemmän kuin jos  henkilökunnan määrä oli koettu riittäväksi.  Kaltoinkohtelun ilmenemisellä oli yhteyttä myös asuin- ja hoitotilojen asianmukaisuuteen. Niissä yksiköissä, missä asuin- ja hoitotilat olivat asianmukaisia, kaltoinkohtelua esiintyi vähemmän. Jos yksiöissä ei ollut toimintamallia tai ohjeita kaltoinkohtelutilanteiden käsittelyä varten, kaltoinkohtelua esiintyi enemmän. Tutkimustuloksista on nähtävissä että henkilöstömitoituksella, lähijohtamisella, henkilöstön osaamisella ja asenteilla on yhteyttä kaltoinkohtelun esiintyvyyteen.

Vanhusten kaltoinkohtelu ei ole hyväksyttävää millään perusteilla eikä missään tilanteissa. On häpeällistä että hoivasta ja huolenpidosta riippuvaiset puolustuskyvyttömät vanhukset joutuvat kokemaan epäinhimillistä kohtelua. Heidän hyvinvointiaan laiminlyödään ja heitä nöyryytetään.

 

Vanhuspalveluista on olemassa myös monia hyviä esimerkkejä. Hyvin toteutetuissa käytännöissä palvelujen laatu, taso ja henkilöstön määrä ammattiryhmittäin on mitoitettu vanhusten palvelutarpeiden mukaan. Tarpeiden arvioinnissa auttaa RAI-järjestelmän mittaristo. Hyvä ja osaava johtaminen on avainasemassa. Uudesta teknologiasta on tehty johdon, henkilöstön ja asukkaiden apuväline. Osaamista on kehitetty kaikilla ammatillisilla tasoilla. Henkilöstön oma hyvinvointi, osaaminen, työtyytyväisyys ja jaksaminen sekä ammattiryhmien välinen yhteistyö ovat olleet motivoivan työn perusta. Asiakkaat ovat kaikissa hoidon ja hoivan yksiköissä, niin kotihoidossa kuin palveluasumisen yksiköissä ja laitoshoidossa oman hoivansa subjekteja, eivät vain objekteja, hoidon kohteita. Intensiivisen kuntoutuksen tukeminen ja omahoidon vahvistaminen ovat arkisen toiminnan ydin kaikkien hoivaa ja hoitoa antavien ammattilaisten tehtävissä. Kaikissa ikäihmisten palvelujen vaiheissa hyvinvoinnin, terveyden ja toimintakyvyn edistämisen ja sairauksien ehkäisyn käytännöt ovat kannattavia. Hyvinvoinnin vahvistuessa syntyy myös säästöjä.  

Palvelujen tarve vaihtelee tehostetun palveluasumisen yksiköstä toiseen ja vanhainkodista toiseen. Se voi vaihdella ajankohdasta toiseen samassakin yksikössä. Tarvitaan joustavuutta ja mahdollisuuksia joustaa, tarvitaan tarveperusteista mitoitusta. Seurannassa pitääkin siirtyä yhä enemmän arvioimaan hoidon vaikuttavuutta, sitä mitä asiakas saa.  Ratkaisuna tehostamiseen ei ole henkilöstömitoituksen pienentäminen.

Henkilöstömitoituksen heikentäminen on negatiivinen viesti myös alalle aikoville opiskelijoille ja työpaikkoja hakeville ammattilaisille, ’vanhuspalveluja ei arvosteta, vanhusten tarpeista ei tarvitse välittää’.  Koulutukseen hakeutuvat eivät kiinnostu alasta, eivätkä ammattilaiset valitse vanhuspalveluja työpaikakseen. Negatiivinen viesti vaikuttaa myös vastuullisten palvelutuottajien suunnitelmiin. 

Suomen Senioriliike ry on sitä mieltä että hoitotyöntekijöiden mitoitussuosituksen vähimmäismäärä tulee säilyttää 0.50 hoitotyöntekijää/asiakas. Henkilöstötarpeen mukaiset joustot esimerkiksi kuntoutuksen lisäämiseen ja muihin erityisosaamisen tarpeisiin tulee tehdä ylittämällä vähimmäismitoitus ja laajentamalla moniammatillista erityisosaamista.  Todellisia säästöjä vanhustenpalveluihin löytyy kehittämistyön kautta. Tätä varten hallitus on käynnistänyt kärkihankkeen, joka tavoittelee nykyistä yhdenvertaisempia ja koordinoidumpia sekä kustannusten kasvua hillitseviä vanhuspalveluja.  Hankkeeseen on käytettävissä yhteensä 30 miljoonaa euroa vuosina 2016 – 2018.

Kerttu Perttilä, FT

Suomen Senioriliike ry:n hallituksen jäsen

 

Mitä ikääntyneet voivat tehdä varmistaakseen palvelujensa laadun? 

 

Torstai 14.5.2015 - Hanna Vesala

 

Ikääntyneiden kotihoidon osuutta lisätään ja samanaikaisesti tietoa vanhuspalvelujen epäkohdista tulvii eteemme tiedotusvälineistä. Onko mitään tehtävissä? Minkälaista laatua ylipäätään voi edellyttää?

 

Vanhuspalvelulaki (980/2012) edellyttää laatua. Palvelujen saaminen perustuu palvelutarvearvioon, joka tehdään hakijan oman näkemyksen ja toimintakykymittausten pohjalta. Sen jälkeen hakijalle voidaan myöntää niitä palveluja, joita kunta on hyväksynyt verovaroin tuotettavaksi. Listasta puuttuu yleensä esim.  viikkosiivous, mutta hakijoille esitellään osittain tai kokonaan itse maksettavia vaihtoehtoja.    

Palvelusuunnitelmasta sovittaessa omaisen tai edunvalvojan on hyvä olla mukana. Sopimus on syytä kirjata tarkkaan. Palvelujen toteutumisen seurantaa helpottaa, kun kirjaukset ovat konkreettisia esim. ”puolen tunnin ulkoilu kahdesti viikossa”. Suunnitelmaan kirjataan myös työntekijän käytössä oleva aika tehtävän suorittamiseen. Siihen ei lueta matkoihin tai palvelujen kirjaamiseen käytettyä aikaa. 

Moni palveluyksikkö on määritellyt tuottamiensa palvelujen laadun. Niitä kannattaa kysyä yksiköistä. Ks. myös Senioriliikkeen suositukset (www.senioriliike.fi / Arvostustakuu).

Hanna Vesala

Avainsanat: Laatu

 

Kommentit

20.5.2015 21:20  Briitta koskiaho, sosiaalipol.prof.emerita

Kannattaisi alkaa miettiä, kuinka moni meistä vanhenevista kansalaisista, joista monet ovat varsin koulutettuja ja monet hoitaneet työssään monimutkaisia asioita, tottuneet itsenäisesti päättämään omasta ja perheensä asioista, suostuu vanhuspalvelulain mukaisiin käytäntöihin. Niissä kuullaan asianomaista mutta virkamiesten ei tarvitse noudattaa kuulemaansa. 

Toiseksi kannattaisi alkaa miettiä, kuuluuko täysvaltaisen kansalaisen elämään se, että vanhana ja liikuntaesteisenä pääsee kerran viikossa peräti suihkuun ja aina kahden viikon päästä jopa ulos käymään. 

Pitäisikö myös pohtia sitä, miten vanhat ihmiset parhaiten voivat käyttää itsemääräämisoikeuttaan? Pitäisikö alkaa innovoida nopeasti uudenkaltaisia asumisratkaisuja, joissa avun tarpeessa olevia voidaan helposti ja nopeasti auttaa?

Hallitusneuvottelut ovat menossa. Eikö kansalaisjärjestöjen tulisi nyt lobata voimakkaasti? 
 

Vesittääkö kuntalaki vanhusneuvostojen työtä

 

Keskiviikko 24.9.2014 klo 21:24 - Eeva Kainulainen

 

Vanhusneuvostoja koskevat säännökset ovat siirtymässä vanhuspalvelulaista osaksi uutta kuntalakia, joka on parhaillaan valmistelussa. Sinänsä päällisin puolin tuntuu siltä, että on samantekevää, mikä laki vanhusneuvostojen toimintaa säätelee. Nyt kuitenkin näyttää siltä, että siirron myötä vanhusneuvostoilta otetaan pois sellaisia tehtäviä, jotka antavat mahdollisuuden todelliseen vaikuttamiseen.

 

Voimassaolevan vanhuspalvelulain mukaan vanhusneuvoston tehtäviin kuuluu osallistua ikääntyneen väestön tukemista koskevan suunnitelman valmisteluun ja palvelujen laadun ja riittävyyden arviointiin. Nämä ovat tärkeitä työkaluja, joilla voidaan edistää vanhuspalvelulain toteutumista ja palvelujen laatua. Jos vanhusneuvostoja koskevat säädökset siirtyvät osaksi kuntalakia, on erittäin tärkeää, että säännökset siirtyvät sellaisenaan. Eli vanhuspalvelulain 5§ ja 6§ on siirettävä kuntalakiin yleisten vanhuspalvelupykälien mukana. 

Vanhusneuvosto on neuvoa-antava elin kunnassa, sillä ei ole varsinaista päätösvaltaa kuten lautakunnilla on. Siksi on tärkeää, että neuvoston vaikutusmahdollisuuksia ei vähennetä vaan tuetaan.

 

Kommentit

27.11.2014 22:27  ikivanha

Suomalaisten vanhustenasemaa ei minkäänlaisilla lailla sada muutetuksi paremmaksi. Kun eduskunta laatimallaan "vanhustenhoitolailla" lakkautti iäkkäiltä kansalaisilta muun ikäisistä kansalaisista poikkeavalla lailla, jokaiselle Suomen kansalaiselle kuluvat perusturvalainmukaiset oikeudet hyvään hoitoon ja hoivaan niin, tuosta asti kaikki kirjoitukset ja puheet vanhustenhoidon parantamiseksi ovat olleet vain halua saada asianesilletuojalle itselleen huomiota.
Suomessa ei ole näkyvillä mitään, mikä osoittaisi toimivan vanhusten siten, että siitä olisi olemassa hyötyä, tai apua vanhuksille.
Kaikki asiat on järjestetty mahdollisimman vaikeaksi vanhuksien kannalta. Viimeisin, tehokkaaksi eliniänlyhentämiseksi tarkoitettu menettely joka on otettu kaikissa laitoksissa käyttöön on omatoiminnallisuuspakotteet, joiden tarkoitusperää pyritään peittelemään sillä, kun menetelmää nimitetään omatoiminnallisuuden elvytykseksi. Kuinka hoitajat pystyvät tekemään työtään ihmistenparissa siten, että he vanhukselle ruuan vietyään seisoskelevat tämän vuoteen vierellä kehoittaen vanhusta nousemaan vuoteeltaan istumaan ja syömään, eivät auta vanhusta istumaan, vaikka näkevät, ettei tämä omin avuin pysty nousemaan istumaan?
Olen itse vanhus ja huonokuntoisen puolisoni omaishoitajan avustuksella kotona asuva, joka olen yhden kerran joutunut turvautumaan väliikaseen laitoshoidon apuun, eli ollut kerran 5 vuorokautta Intervallihoidossa ja en voi tuosta hoidosta muuta sanoa kun, että se oli kauheaa. Ja syynä siihen, että intervallihoito oli kauheaa oli omatoiminnallisuuspakotteet.
Viimeisenä hoitojaksoni amupuuroa syödessäni istuin 93 vuoden ikäisen ihmisen kanssa samassa ruokapöydässä ja kun kerroin hänelle, "minä lähden tänään kotiin", tuo ihminen vastasi minulle, "minä lähden huomenna täältä pois, enkä tule tänne enää koskaan", mihin minä vastasin , että "niin, en minäkään". Tuo 93 vuotias pakotettiin kävelemään huoneestaan ruokasaliin siitä huolimatta, että vanhus hoippuen seinistä kiinni pitäen välillä seinään nojaten juuri ja juuri pystyi tuon matkan tekemään, ja istuuduttuaan ruokapöydän ääreen vanhus rukoili hoitajaa viemään hänet takasin huoneeseen, ollen täysin näänyksissä niin, ettei jaksanut eteensä tuotua ruokaa syödä.
Ja entäs sitten kotihoito, johon hyvin mieelään pistettäisii maamme jokainen vanhus. Kotona kukaan ei ole näkemäss sitä, mitä siellä tehdään, ja kokemasta tiedän, kotona tehdään se miten helpoimmalla mahdollisella tavalla kotikäynnistä selvitään, millään muulla ei ole mitään väliä, kunhan kotihoitaja vaan ei rasitu liikaa. L Kotihoidon lääkäri käynnit rajoittuvat kipulaakereseptien kirjoittamiseen. Lääkäri ei tutki potilasta, ei edes katso paikkaa minkä tietää kotona asuvalla olevan kipeä. ei mittaa verenpainetta, vaikka tietää kotonaan asuvalla olevan verenpainetauti, ei koita pulssia, ei kuuntele rintaa, istuu vaan ja kotonaan asuvaa vanhusta 50 cm päästä katsomalla tekee taudinmäärityksen siitä, voiko potilaalle kirjoittaa Diapam lääkereseptin, jota lääkäri ei saa uusia, edellisen kotihoidonlääkärin tekemän taudinmäärittelyn mukaan. Mikä on todella ihmeellistä? Kotihoidossa työskentelee lääkärit, joilla ei ole olemassa niin luotettavaa pätevyyttä, että kun lääkäri vaihtuu, seuraava lääkäri ei voi luottaa edellisen lääkemääräämisarviointikykyyn ja kuitenkin tuollaisen lääkereseptin uusimiseen tarvittavan taudin määrittelyksi riittää se, kun katsoo lääkkee tarpeessa olevaa kasvoista kasvoihin, mielestäni tuollaisen taudinmäärittelyyn pitäisi riittää kotonaan asuvasta lääkkeentarpeessa olevasta ihmisestä otettu valokuva, joka olisi talletettuna kotihoidon toimistoon, mistä aina vähän väliä vaihtuvat kotihoidon palvelussa lyhyenajan työskentelevillä lääkäreillä olisi mahdollisuus aina tarvitessaan lääkereseptiä uusia, näkisi potilaan niin tuolla säästettäisi ainakin kotonaan asuvan vanhuksen turhia lääkärikuluja.
Miten vanhusten arvostusta olisi mahdollisuus Suomessa nostaa, kun kansan on annettu ymmärtää, että ikääntyessään ihminen muuttuu olioksi joka on haluton ulkoilemaan, liikkumaan, omatoimisuuteen, peseytymään.
Minä en tiedä yhtää ainoaa asiaa, missä ikäihminen lisi huomioitu Suomessa siten, että siitä olisi ikäihmiselle iloa, tai jotain hyötyä. 
 

1.3.2015 17:30  Helena Katajamäki

Näin se valitettavasti on ja kukaan ei voi asialle mitään tai ei tahdo/ymmärrä voida. Laitoshoito on lääketokkuraan saattamista! Kun mummo nukkuu, niin hän on helppohoitoinen.Itse hoidin vanhukseni kotona, kun törmäsin tähän laitoshoidon alennustilaan. Ja kuntoutin äitini ensin l-hoidon jäljiltä, vaikka lääkärin arvio oli ettei kuntoutus voi enää palauttaa fyysistä/psyykkistä vointia ennalleen. Onnistuin kuitenkin asiassa.
 

 

Arvokkuustakuu vanhustenhuoltoon

 

Sunnuntai 13.10.2013 - Eeva Kainulainen

Millä tavoin palvelujen laatua mitataan. Kun vien auton huoltoon, saan heti huollon jälkeen kyselyn miten palvelu pelasi, olinko tyytyväinen. Kun äskettäin kuollut äitini asui viimeiset kolme vuotta palveluasunnossa, kukaan ei kysynyt koko sinä aikana miten tyytyväisiä olemme palveluihin. Olen tätä asiakkaalta kysymymistä tuonut esille erilaisissa tilaisuuksissa. Valitettavan usein vastaus on ollut, etteivät vanhukset tai heidän omaisensa halua vastata. Miksi ei? Minulle on kerrottu, että pelätään palvelujen heikkenevän, jos annetaan palautetta. Mitä jos palvelujen tuottajat päättäisivät palvelutakuusta asiakkailleen. Konkreettisia lupauksia miten palvelu toimii. Silloin asiakas voi helposti nähdä toimitaanko luvatulla tavalla. Näinhän tapahtuu mm. yrityselämässä. Senioriliikkeen hallitus päätti antaa arvokkuustakuusuosituksen palvelujen tuottajille. Ruotsissa kunnissa on takuita käytössä. Kuka ottaisi kopin!

Lue suositukset, jotka ovat linkin takana kotisivujemme etusivulla. 

 

Kommentit

7.8.2014 13:14  Kivulias polviennivelrikko

En tiedä minkä otsakkeen alle tämä kirjoitukseni sopii niin, kirjoitan tähän.
Kun olen käynyt sairaaloissa, lääkärikeskuksissa, sekä useammilla poliklinikoilla niin, erittäin monissa joissa on invaWC WV istuimet ovat tavallisen korkuisia, tai jopa tavallisenkorkuista matalempia, MIKSI?
Onko tuokin säästöä, vai onko se terkoituksellista kiusaa? Kun vanhempi henkilö ja varsinkin henkilöt, joiden polvet, tai selkä ovat kipeät ym. liikuntavammaiset, he eivät pysty asioimaan sellaisissa inva WC,issä joissa ei ole korotettua WC-pönttöä. Että koittakaa nyt Senioriliikkeen kautta vaikuttaa tähän asiaan, että inva WC:ssä olisi mahdollisuus invaliidien tarvittaessaan asoida. Sitä on olemassa WC-pyttyjen irrallisia korotuksia, joita voisi heti hankkia kaikkiin niihin laitosten inva WC, joissa ei ole korotettua WC istuinta.
Tämä on erittäin tärkeä asia hoitaa pian. 

 

 

Tarvitaan vanhusasiavaltuutettu

 

Keskiviikko 24.4.2013 - Eeva Kainulainen

 

Senioriliikkeen edustajat kävivät tiistaina 23.4. tapaamassa peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardsonia. Asiana oli liikkeen vuosia ajama vanhusasiavaltuutetun virka. Keskustelussa ministeri näki haasteena sen, ettei tämänkaltaisella virkamiehellä olisi varsinaisesti valtaa. Miten olisi sitten eläkeläisministeri kuten Australiassa -  Senioriliikkeen varapuheenjohtaja esitti. Yli 65-vuotiaita on yli miljoona, siinä olisi työsarkaa.

 

 

Kommentit

20.8.2013 21:19  Terttu Luntinen-Nurmi

Puheenjohtaja Eeva Kainulainen
Kysyisin teiltä milloin viimeistään ja mihin osoitteeseen voisin palauttaa Vanhusvaltuutetun adressilomakkeet? Olisi muutama nimi jo listalla. 
Ystävällisin elokuun terveisin
Terttu Luntinen-Nurmi Turku 
 

 

21.8.2013 6:55  Eeva Kainulainen

Kiitokset nimien keräämisestä. Lomakkeet voi lähettää syyskuun loppuun mennessä osoitteella: Suomen Senioriliike ry, Vanha Talvitie 11 C, 00580 Helsinki. Terveisin
Eeva Kainulainen 
 

 

26.11.2013 14:09  Terttu Kanervo

Vanhusasiavaltuutettu olisi syytä saada Suomeen. Toinen vaihtoehto olisi myös eläkeläisministeri. Pääasia on, että saadaan joku keskushahmo hoitamaan eläkeläisten asioita, jotka näyttävät menevän kaiken aikaa huonompaan suuntaan, kun on leikkauksia leikkausten perään ja verotus korkeampi kuin palkansaajilla jne. 

 

Vanhusasiavaltuutettu

« Senioriliikkkeen.. 
Arvokkuustakuu v.. »

Keskiviikko 24.4.2013 - Eeva Kainulainen

 

Senioriliikkeen edustajat kävivät tiistaina 23.4. tapaamassa peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardsonia. Asiana oli liikkeen vuosia ajama vanhusasiavaltuutetun virka. Keskustelussa ministeri näki haasteena sen, ettei tämänkaltaisella virkamiehellä olisi varsinaisesti valtaa. Miten olisi sitten eläkeläisministeri kuten Australiassa -  Senioriliikkeen varapuheenjohtaja esitti. Yli 65-vuotiaita on yli miljoona, siinä olisi työsarkaa.

 

 


Kommentit

20.8.2013 21:19  Terttu Luntinen-Nurmi

Puheenjohtaja Eeva Kainulainen
Kysyisin teiltä milloin viimeistään ja mihin osoitteeseen voisin palauttaa Vanhusvaltuutetun adressilomakkeet? Olisi muutama nimi jo listalla. 
Ystävällisin elokuun terveisin
Terttu Luntinen-Nurmi Turku 
 

 

21.8.2013 6:55  Eeva Kainulainen

Kiitokset nimien keräämisestä. Lomakkeet voi lähettää syyskuun loppuun mennessä osoitteella: Suomen Senioriliike ry, Vanha Talvitie 11 C, 00580 Helsinki. Terveisin
Eeva Kainulainen 
 

 

26.11.2013 14:09  Terttu Kanervo

Vanhusasiavaltuutettu olisi syytä saada Suomeen. Toinen vaihtoehto olisi myös eläkeläisministeri. Pääasia on, että saadaan joku keskushahmo hoitamaan eläkeläisten asioita, jotka näyttävät menevän kaiken aikaa huonompaan suuntaan, kun on leikkauksia leikkausten perään ja verotus korkeampi kuin palkansaajilla jne. 

 

Miljoonan yksilön joukko

Sunnuntai 11.11.2012 klo 17:57 - Eeva Kainulainen

 

 

Yli 65-vuotiaita on yli miljoona. Miljoona kuluttajaa ja eri alojen osaajaa.  Suurin osa eläkeläisistä toimii aktiivisina yhteiskunnan jäseninä, he hoitavat lapsenlapsia, tekevät vapaaehtoistyötä, ovat omaishoitajina, harrastavat, matkustavat, käyttävät kulttuuripalveluja. Auttavat myös rahallisesti lapsiaan ja lapsenlapsiaan. On myös paljon niitä, jotka tekevät työtä - oman tahtinsa mukaisesti. Tämä kaikki luo merkitystä elämään. Tämä merkitys on hyödyllistä eläkeläiselle itselleen, mutta myös yhteiskunnalle ja liiketoiminnalle. Työelämän joustavuudesta on puhuttu ties kuinka kauan. Työelämän viimeisinä vuosina työpäivän lyhennykset, viikkotyöajan lyhentäminen, erilaiset sapattivapaat auttaisivat jaksamaan pidempään. Mutta myös jo eläkkeellä olevien työssäkäynti auttaa työelämän joustavuudessa ja tuo merkitystä elämään ja pitää fyysistä ja psyykkistä kuntoa yllä. Asennetasolla on paljon korjattavaa. Hyvää tarkoittava "Hyvien eläkepäivien" toivotus eläkkeellesiirtymisjuhlassa tuntuu kammottavalta. Kuka haluaa vain viettää eläkepäiviä, lukuunottamatta ehkä aivan alkua, kun on hurmaantunut vapaudesta. Niin kauan kuin jaksaa tehdä jotain, eläkeläinen haluaa toimia. Ainakin haluan uskoa niin, ja näen sitä joka päivä ympärillani. 

 

 

 

Kommentit

9.4.2013 23:44  Briitta Koskiaho

Olen samaa mieltä kirjoittajan kanssa siitä, että varsin monet miljoonan eläkeikäisen joukosta ovat varsin aktiivisia ja hoitavat omat ja toistenkin asiat tarvittaessa varsin mallikelpoisesti. 

Niinpä törmääminen vanhuuteen liittyvään ikärasismiin anno domini 2013 kuohuttaa tunteita. Tällainen ilmiö on supisuomalaisen puhelinyhtiön käytäntö tiedustella sopimusasiakkaansa toimivaltaisuutta omaiselta koskien kykyä solmia uutta sopimusta tai täydentää vanhaa, aina kun asiakas on täyttänyt 70 vuotta. Voiko nöyryyttävämpää asennoitumista ikääntymiseen enää olla!
Vanhat kuten nuoretkin voivat olla mielenterveydellisistä syistä tai muuten estyneitä tekemään itseään koskevia sopimuksia - mutta että normaalina käytäntönä on tsekata kaikki tietyn ikäiset! 
Kannattaa siis katsoa, mille teleyhtiölle pennosensa sijoittaa! Olisiko boikotti paikallaan? 
 

 

 

 

 

 

 

 

 

Henkilöstömitoitusta ei ole vara laskea