BLOGI

« aihelistaan

Eläkeindeksikysymys, Olli Pusa, 29.1.2017 :


  • nimimerkki

    Ilkka Hyttinen

    13.2.2017 klo 13:57
    Ennen eduskunnassa käytyä keskustelua kansalaisaloitteesta eläkeindeksin määräytymisen muuttamiseksi dosentti, YTT, SHV Olli Pusa laati asian tiimoilta oheisen muistion. Se on levinnyt kansanedustajille ja sen pohjalta on eri puolilla käyty keskustelua. - On kysytty, mistä muistion voi saada, ainakin tästä:

    "1.Eläkejärjestelmän luonne

    Eduskunnan käsittelyyn tulee aloite työeläkeindeksin muuttamisesta nykyisestä elinkustannusindeksipainotteisesta palkkaindeksipainotteiseksi. Julkisessa keskustelussa on esitetty väitteitä, joita on syytä kommentoida. Monet asiantuntijaksi mielletyt ovat esittäneet kannanottoja, joita ei voi pitää paikkansa pitävinä. En ota kantaa johtuvatko ne tahallisesta harhaanjohtamisesta vai asiantuntemattomuudesta.

    Suomalaisen työeläkejärjestelmän perusolemus on, että se on sosiaaliturvajärjestelmä. Etuudet ovat lailla määrättyjä. Yksi sukulaisjärjestelmä on USA:n 1930-luvulla perustettu social security järjestelmä. Tällaisten valtiollisten sosiaaliturvajärjestelmien rahoitus perustuu jakojärjestelmään, jossa seuraava sukupolvi kustantaa edellisten sukupolvien eläkkeet. Rahastointia sosiaaliturvajärjestelmissä on vain puskurin luonteisesti. Tällaista puskurirahastointia edustaa myös suomalaisen työeläkejärjestelmän rahastointi.

    Sosiaaliturvajärjestelmät eivät ole rahastoivia senkään vuoksi, että jos niiden lupaukset rahastoitaisiin, niiden rahastot olisivat niin suuria, että ne omistaisivat suurimman osan maan varallisuudesta. Sellaista järjestelmää kutsutaan sosialismiksi ja sitä kokeiltiin joissakin Euroopan maissa huonolla menestyksellä.

    Suomessa eläkerahastojen hallinto on annettu pääosin yksityisenkaltaisten organisaatioiden hoidettavaksi. Tällainen järjestelmä on EU:n lakien vastainen ja se perustuu Suomen EU-liittymissopimuksen poikkeuspykälään. Asiantuntijalausunnoissakin on todettu, että suomalainen työeläkejärjestelmä on Suomen perustuslain vastainen. Mutta kun tuollainen suuri valtakeskittymä on synnytetty, ei asiaan enää uskalleta kajota.

    Kun pidetään huonona sosialistista ratkaisua, jossa julkinen valta rahastoi suuria sosiaaliturvarahastoja, tuskin voi kuvitella tilanteen paranevan siitä, että rahastoja hallitsee isännättömän rahan periaatteella muutama kontrollin ulkopuolella oleva näennäisyksityinen organisaatio. Ongelmaa pahentaa se, että suurimmat tuollaisista organisaatioista ovat valtapoliittisista syistä keskittäneet rahastojen hallintoa yhä harvempiin organisaatioihin hävittämällä mm. eläkeyhtiöitä sekä eläkesäätiöitä. On syntynyt tilanne, jossa asioiden vakuutusmatemaattinen valmistelu on keskittynyt noiden organisaatioiden käsiin ja ulkopuoliset joutuvat tyytymään siihen, mitä heille halutaan kertoa.

    2. Työeläkejärjestelmän tavoitteet
    Suomen työeläkejärjestelmää väitetään kolmikantaiseksi sopimukseksi, jossa sopijoina olivat työnantajajärjestöt, työntekijäjärjestöt sekä valtio. Eläkejärjestelmä antoi lupauksia valtiolle ja vastineeksi sille annettiin erilaisia oikeuksia.

    Eläkejärjestelmä lupasi huolehtia työssä käyvän vanhusväestön toimeentulosta työnteon päätyttyä niin, että elintaso säilyy suunnilleen entisellään. Kun tiedettiin suurten ikäluokkien aiheuttama patti väestörakenteessa, se otettiin huomioon järjestelmässä. Kun suuret ikäluokat ovat työelämässä, on huoltosuhde poikkeuksellisen edullinen ja silloin rahastoitiin puskuria suurten ikäluokkien eläkkeitä varten. Kun suuret ikäluokat ovat eläkkeellä ja huoltosuhde huono, rahastoja puretaan.

    Kertyneet puskurirahastot jäivät elinkeinoelämän käyttöön investointien rahoittamiseksi. Niillä investoinneilla voitiin myös turvata elinkeinotoimintaa ja työllisyyttä Suomessa ja varmistaa eläkejärjestelmän kustannusten maksajat myös tulevaisuudessa. Tarvittavaksi rahastoksi arvioitiin nykyrahassa n. 50-60 miljardia euroa. Järjestelmää perustettaessa tehdyistä arvioista suurten ikäluokkien kustannus on osoittautunut pienemmäksi kuin kuviteltiin. Yksi syy tähän on se, että suuri määrä suurten ikäluokkien väestöstä muutti Ruotsiin töihin ja ansaitsi eläkkeensä siellä. Se pienentää kustannuksia Suomessa.

    3. Nykyinen rahastointi

    Nykyään eläkerahastot ovat n. 180 miljardia. Laskemalla sille 3-4% reaalituoton, se vastaa vuositasolla 5-7 miljardin euron reaalista tuottoa vuodessa. Rahastojen tuotosta on alettu viime vuosina käyttää joitakin satoja miljoonia eläkkeiden kustantamiseen, kun suuret ikäluokat ovat siirtyneet eläkkeelle. Tämä paine eläkekustannuksissa hellittää keskimäärin n. 15 vuoden kuluttua, kun suuret ikäluokat kuolevat. Rahastojen pääomiin ei tarvitse edes kajota.

    Nykyiset eläkerahastot (n. 180 miljardia) ovat valtavan paljon suurempia kuin mitä arvioitiin järjestelmää luotaessa tarvittavan. Ne ovat Suomen suurimmat rahastokeskittymät ja niiden valta-asema suomalaisessa yhteiskunnassa on jo epäterveellisen suuri. Kun rahastot ovat kasvaneet ennakoitua suuremmiksi, on valtaosa rahastojen varoista sijoitettu ulkomaille. Rahastojen 180 miljardin varallisuudesta arviolta 120 miljardia on ulkomaisissa sijoituksissa.

    On väitetty, että suurempaa osaa työeläkevaroista ei pysty investoimaan Suomeen. Tuo saattaa päteä suuryritysten näkökulmasta. Sen sijaan pk-yritysten näkökulma on varsin erilainen. Tutkimusten mukaan pienet eläkelaitokset sijoittavat suuremman osan varoista lähialueille kuin suuret eläkelaitokset.
    Mutta Suomessa on likimain tuhottu eläkesäätiöjärjestelmä.

    Vaikka vain n. 25% eläkerahastoista suoraan kytkeytyy suuryrityksiin, niillä on suurimmissa eläkelaitoksissa täysin hallitseva asema. Työeläkejärjestelmä ei ole ollut kiinnostunut PK-yritysten näkökulmasta. Sen jälkeen kun takaisinlainaus tosiasiassa ajettiin alas, ei työeläkejärjestelmä ole ollut kiinnostunut kehittämään sitä palvelevia rahoitusmuotoja. Pk-yritysten ja yrittäjien rooli eläkeyhtiöiden hallinnossa on olematon, vaikka 60% yksityisen sektorin työntekijöistä Suomessa työskentelee pk-yrityksissä.

    Voi siis katsoa, että 120 miljardia on irrotettu Suomen kansantaloudesta ja siirretty rahoittamaan ulkomaista yritystoimintaa. Se on varmasti ollut yksi osasyy Suomen talouden heikkoon kehitykseen. Joku talousteoreetikko voi väittää, että markkinaolosuhteissa vastaavasti ulkomailta tulee sijoituksia Suomeen korvaamaan tätä vuotoa. Varmaan hyviäkin sijoituksia on tullut, mutta monessa tapauksessa on joku tullut Suomeen rahastamaan kaivosten malmivaroja tai ostanut osuuksia monopolitoiminnoista energianjakelussa, terveyspalveluissa ym. tavoitteena rahastaa monopolilla. Tuskin tuo on kovin mielekästä toimintaa Suomen kannalta.

    Ylisuureksi paisuneita rahastoja on alettu puolustella sillä, että jotta eläkevastuut olisivat täysin katettuja, pitäisi rahastoja olla esim. 700 miljardia. Tuollaiset laskelmat ovat spekulatiivisia ja edellä todettiin, ettei tuollaisten järjestelmien toimintaan edes kuulu kattava rahastointi. Se, että tuollaisia kannanottoja on esittänyt Eläketurvakeskus, on erityisen kummallista. Joutuu kysymään pettikö rehellisyys vai ammattitaito?

    Tuollaiset täyden vastuun laskelmat tulivat Suomeen 1994 allekirjoittaneen väitöskirjassa. Niitä ei silloin käytetty eläketurvan rahoituksen pohdinnassa vaan niiden avulla arvioitiin sukupolvien välistä tulonjakoa. Verrattiin toisiinsa sitä, paljonko tiettynä aikavälinä kattamattomat vastuut olivat kasvaneet suhteessa kansallisvarallisuuden kasvuun. Eli olivatko 1961-1991 työelämässä olleet ikäluokat kasvattaneet kakkua enemmän kuin olivat varanneet itselleen. Näin laskelma osoitti.

    4. Eläkeläisköyhyys

    Erilaiset tutkimukset osoittavat, että Suomessa eläkeläisillä menee heikosti. Jos ihmisten eläkkeisiin on käytettävissä tietty rahamäärä, sitä voi käyttää joko pitkään eläkkeen maksuaikaan (alhainen eläkeikä) tai eläkkeen tason turvaamiseen (korkeampi eläkeikä). Suomessa on suosittu alhaista eläkeikää, minkä seurauksena eläkkeiden taso on jäänyt matalaksi. Tämä on ollut osittain seurausta historiallisista syistä ja osittain työeläkejärjestelmää hallinneiden tahojen piittaamattomuudesta työelämän kehittämiselle.

    Kun eläkkeiden taso on aika vaatimaton, elintason turvaaminen edellyttää kohtalaisen hyvää indeksiturvaa. Muuten eläkkeen ostovoima alkaa laskea. Pentikäinen aikoinaan arveli, että sen pitäisi olla palkkaindeksi. Esimerkiksi kansaneläkkeissä indeksinä on elinkustannusindeksi. Se ei kuitenkaan riitä säilyttämään ostovoimaa ja siksi kansaneläkkeisiin joudutaan tekemään määrävälein tasokorotuksia.

    Nykyinen työeläkeindeksi on 80% elinkustannusindeksiä ja 20% palkkaindeksiä. Sellainen ratkaisu tehtiin 1990-laman oloissa. Silloin aidosti pelättiin, että eläkejärjestelmä ajautuu konkurssiin – kuten koko Suomi uhkasi mennä. Silloin puhuttiin yleisesti, että kyseessä oli väliaikainen ratkaisu. Mm. Pentikäinen vastusti tätä ratkaisua.
    Nyt on selvästi nähtävissä, että tuo eläkeindeksiratkaisu on olennaisella tavalla vienyt työeläkkeiden ostovoiman. Yhä suurempi osa työeläkkeensaajista on vaikeuksissa. Nyt eduskuntaan päätynyt kansalaisaloite eläkeindeksistä on osoitus tästä. Eläkeläisten useinkaan ei tarvitse hankkia työkaluja tms. tarvikkeita vaan heidän kulutuksessaan erilaiset palkkakehitykseen sidotut palvelut ovat keskeisiä. Kun yhteiskuntaa ollaan viemässä suuntaan, jossa yhä enemmän oletetaan ihmisten ostavan itse palveluitaan yhteiskunnan ilmaispalvelujen sijasta, tilanne tulee entisestään kärjistymään.

    Työeläkelaitokset ovat omaksuneet linjan, jonka mukaan ne vastustavat kaikkia indeksimuutoksia. Niiden suhteettomasta vaikutusvallasta Suomessa kertoo se, että niiden painostuksesta kaikki merkittävät puolueet Suomessa ovat kartellimaisesti asettuneet vastustamaan indeksimuutosta. Jos jokin puolue lipeäisi linjasta, se aiheuttaisi vakavia vaikeuksia muille puolueille ja siksi sellainen eristettäisiin poliittisesta päätöksenteosta.

    Asian sekoittamiseksi on tehty erilaisia operaatioita. Yksi sellainen on sotkea asiaan vähimmäiseläkkeensaajat. Muutos ei parantaisi heidän asemaansa, mikä pitää paikkansa. Mutta työeläkejärjestelmän keskeinen idea oli, että se huolehtii työssä olevien eläkkeistä niin, ettei valtion tarvitse käyttää siihen rahaa. Silloin valtio voi keskittyä huolehtimaan mm. vähimmäiseläkkeistä. Niitä ei makseta työeläkerahastoista.

    5. Sukupolvien ristiriita?

    Toinen hämäykseksi katsottava seikka liittyy sukupolvien välisen riidan nostattamisyritykseen. On julkaistu arvioita, mitä kukin sukupolvi on maksanut eläkejärjestelmään ja mitä saanut. Sosiaaliturvajärjestelmässä tuollaiset vertailut ovat sellaisenaan mieltä vailla ja se, että laskelmia tyrkyttävät Eläketurvakeskuksen kaltaiset asiantuntijaorganisaatiot kertoo, että sellaisten neutraalisuuteen ja tasapuolisuuteen ei voi luottaa.

    Itse yritin väitöskirjassani laajentaa tarkastelua ottamalla huomioon kansallisvarallisuuden kehityksen. Erilainen omaisuus asunnoista kesämökkeihin siirtyy seuraaville sukupolville. Tuolloin oli mahdollista selvittää ainoastaan aineellisen omaisuuden merkitystä ja kasvua. Yhtä tärkeitä ovat koulutuspääoman kehittyminen sekä terveydentilaa parantavat seikat. Sukupolvien tarkastelu pelkästään eläkejärjestelmän näkökulmasta on absurdia.

    Eläketurvakeskus julkaisee ennusteita, joista lähimmän 20 vuoden osalta näkee suhteellisen hyvin, että eläkejärjestelmässä olisi hyvin riittänyt Pentikäisen arvion perusteella määritetty 50-60 miljardin rahasto, kun paine eläkekustannuksiin hellittää suuren ikäluokkien kuollessa.

    Tuon ennusteen sijaan Eläketurvakeskus väittää ennusteissaan, että 40-50 vuoden päästä Suomea kohtaa eläkekatastrofi, jos eläkeindeksiä muutetaan. Missään maailmassa ei tuollaisia 50 vuoden päähän ulottuvia ennusteita käytetä yhteiskunnallisen päätöksenteon pohjana. Suomessakin eläkejärjestelmän kehittämisessä on seurattu ajankohtaista tilannetta ja 10 vuoden välein on järjestelmään tehty suuriakin muutoksia.

    Meillä ei ole tosiasiassa edes käsitystä siitä, millaisessa yhteiskunnassa eletään 50 vuoden päästä. ETK:n ennusteissa silloin ”työssä olevat sukupolvet” ovat paljolti Eläketurvakeskuksen keksimiä. Millaisesta väestä se koostuu ja millainen on sen kehitys, on monessa suhteessa pimennossa ja julkistamatta.?

    Edelleen on täysin auki, miten eläketurva tuolloin määräytyy. Välissä ehtii tulla lukuisia 10-vuoden välein tehtäviä suurremontteja. Työvoiman ja eläkeläisten suhteen niillä voi olla radikaali vaikutus tuloksiin. Kun ihmisten elinikä nousee 80 vuodesta lähes 100 vuoteen, ja ihmisten terveydentilanne samalla paranee, kuten aikaisemmin on käynyt, tuskin niissä muutoksissa eläkeikä nousee vain marginaalisesti muutamalla vuodella. Noissa lukuisissa tulevissa eläkkeen suurremonteissa voi tapahtua monenlaisia muutoksia.

    Nuorempien ikäluokkien osalta eläketurvan suurin uhka on se, että eläketasot painuvat yhä alemmaksi 60%:sta 40%:iin. Tuon voi estää vain eläkeiän voimakkaalla nousulla. Jo nyt on nähtävissä melkoisia muutoksia aikaisempiin vuosiin. Yhä suurempi osa jatkaa työntekoa eläkeiässä, usein eläkkeelle siirtymisen jälkeenkin. Tuota sukupolvinäkökulmaa korostavat jotkut nuoremman polven toimijat. Minulla ei ole keinoa arvioida, onko uskonsa vilpitöntä tai vain poliittisen uransa pohjustamista?

    Edellä totesin jo historiallisten sukupolvivertailujen olevan harhaanjohtavia, jos niissä vertaillaan vain eläkemaksuja ja saatuja eläkkeitä. Yksi eläkejärjestelmän lupauksista valtiolle oli, että se huolehtii työssä käyvän väestönosan vanhuudenturvasta. Jos järjestelmä ei siitä huolehdi, vastuu siirtyy valtiolle. Valtio rahoittaa kustannuksensa tosiasiassa velalla. Eli jos valtio joutuu ottamaan velkaa työssä käyvästä vanhusväestöstä huolehtimiseen, sen velan maksavat nuo sukupolvet, joiden eläkkeistä väitetään oltavan huolestuneita.

    Jos valtio ei tuosta väestöstä huolehdi, vastuu siirtyy heidän lapsilleen ja lapsenlapsilleen. He joutuvat käyttämään merkittävästi ostovoimaansa vanhuksistaan huolehtimiseen. Se taas syö heidän mahdollisuuksiaan huolehtia itse omasta vanhuudenturvastaan. Ja jos lapset ja lapsenlapset eivät huolehdi vanhuksistaan, he jäävät heitteille. Komea päätös hyvinvointivaltion elinkaareen…

    6. Taloudellinen ja valtapoliittinen näkökulma

    Työeläkejärjestelmän puskurirahastojen ideana oli kerätä ylijäämiä kun huoltosuhde oli hyvä ja käyttää niitä, kun huoltosuhde muuttuu huonoksi. Sillä voidaan tasata talouden kehitystä. Sellainen muutos on juuri nyt käsillä. Ulkomaisten sijoitusten käyttäminen tähän ei Suomen investointien rahoitusta vaaranna.

    Kaikista laskelmista indeksien osalta puuttuu tarkastelu siitä, millaisia kerrannaisvaikutuksia eläkeindeksimuutoksella olisi Suomen taloudessa. Kun eläkerahastoja käytettäisiin, se tuottaisi maahan erilaista aktiviteettia ja tuottaisi suuria kustannusten säästöjä ja verotuloja valtiolle ym. Kun Suomessa suurena ongelmana nähdään nuorten syrjäytyminen työelämästä, tällainen kehitys tuottaisi nuorille työpaikkoja ja estäisi syrjäytymistä. Mitenhän se, että merkittävä osa nuorista jää työelämän ulkopuolelle parantaa heidän tulevaa työeläketurvaansa?

    Eläketurvakeskuksen ennusteisiin sisältyy ajatus, että eläkerahastoja kasvatetaan loputtomasti tulevaisuudessakin. Ennusteiden mukaan 180 miljardin rahastot kasvavat tulevaisuudessa 500 – 600 – 700 miljardiin euroon nykyrahassa. Keitähän varten rahastoja kerätään? Mitään ajatusta rahastojen käyttämisestä nuorten eläkkeisiin tulevaisuudessa ei ole esitetty. Jos eläkejärjestelmä katsoo voivansa rikkoa vaikutusvaltaisille suurille ikäluokille annetut lupaukset, on naivia kuvitella, että rahoja käytettäisiin tulevien ikäluokkien eläkkeisiin.

    Rahastojen kasvattamisessa tuntuu vallalla olevan itsetarkoitus. Mitä suuremmat rahastot, sitä suurempi valta on niiden haltijoilla. Eläkejärjestelmästä on tullut vain tekosyy valtavien rahastojen keräämiseen. Nyt suurimmat eläkerahastot lähestyvät 50 miljardia eli n. neljännes Suomen BKT:sta ja suunnilleen valtion vuosibudjetin suuruisia. Jo nykykokoisena järjestelmä pyörittää Suomen politiikkaa, kuten haluaa ja kuten näemme puolueiden pelokkaista reaktioista eläkeindeksialoitteeseen.

    Samaan aikaan kaksi suurinta työeläkeyhtiötä yrittää keskittää rahastojen hallintaansa itselleen. ”Varma ja Ilmarinen ovat hajautettu työeläkejärjestelmä” lausui aikoinaan muuan eläkevaikuttaja. Eläkesäätiöjärjestelmä on suureksi osaksi tuhottu, merkittävä osa myös valtio toiminnoista on siirretty noissa yhtiöissä vakuutetuksi, LEL-alojen eläkkeet odottavat vain sopivaa jakotilannetta. Sote-uudistuksen myötä on jo nyt käynnissä hanke siirtää merkittävä osa kuntien työntekijöistä vakuutetuiksi noihin kahteen vakuutusyhtiöön.

    Näissä yhtiöissä valtaa käyttää pieni yritysjohtajien piiri. PK-yrittäjät on tungettu vallankäytöstä ulos pelkiksi maksajiksi , eläkeläiset ovat hallinnosta ulkona kokonaan ja ay-liikkeen tosiasiallinen vaikutusvalta hallinnossa on olematon. Sen edustajat saavat erilaisia korvauksia palkkioksi siitä, että tarjoavat järjestelmälle poliittista suojelua.

    Lopputulos tulevaisuudessa on suorastaan kammottava. Suomea hallitsee pari työeläkeyhtiötä, joiden tase on samaa kokoluokkaa kuin Suomen BKT. Ja tätä kehitystä edistämässä ovat jo nyt eri tahot hämmästyttävän kuuliaisesti.

    7. Mitä eläkeindeksille pitäisi tehdä?

    Eläkeindeksialoitteen tekijät vaativat palkkaindeksiä. Vaatimusta voi pitää utopistisena siksi, että eläkettä määrättäessä aikaisempia ansioita ei korjata palkkaindeksillä vaan palkkakertoimella. Se on 80% palkkaindeksiä ja 20% elinkustannusindeksiä. Normaalisti tuollainen aloite on normaali keskustelunavaus, mutta tässä tilanteessa ETK tekee kaikki laskelmat tuon mukaisesti saadakseen kustannukset näyttämään mahdollisimman suurilta. Jos palkkaindeksin sijasta eläkkeitä korotettaisiin palkkakertoimella, tulokset olisivat varmaan toisenlaisiakin – noissa päätöksenteon pohjaksi sopimattomissa puolen vuosisadan päähän ulottumattomissa laskelmissakin.

    Realistista olisi, että työeläkkeitä korotettaisiin indeksillä, joka on jossakin nykyisen indeksin ja palkkakertoimen välissä. Indeksikorotuksista pitäisi päättää määräajoin, ainakin 10 vuoden välein. Sillä aikataululla varmaan muutetaan muutenkin eläketurvan määräytymistä.

    Tuon korotuksen määrääminen pitäisi ottaa pois työeläkejärjestelmältä, kun se selkeästi on osoittanut kyvyttömyyttä objektiiviseen arviointiin ja viimekädessä sen tulee olla väline, jolla ei ole nykyisellä tavalla itsenäistä päätösvaltaa. Ehkä päätöksenteon voisi vallankumouksellisesti siirtää eduskunnalle, jolle perustuslain mukaan vallan Suomessa tulisi kuuluakin? Kysehän on kuitenkin eduskunnan lailla määräämästä eläkejärjestelmästä ja siksi vastuu järjestelmästä on viimekädessä eduskunnalla.”

    Linkki: Herätkää tulevatkin eläkeläiset! : http://ilkkahyttinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/231201-heratkaa-tulevatkin-elakelaiset



  • nimimerkki

    Jari Ojala

    26.2.2017 klo 09:40
    Seuraavan 60 vuoden aikana arvioidaan Suomen väkiluvun kasvavan noin 600 000 henkilöllä ja työllisten määrän vajaalla 200 000 henkilöllä. Noiden lukujen valossa tuntuu epäilyttävältä rahastojen kasvattaminen samana aikana noin 500 miljardiin euroon. Olli Pusan kysymys, että ketä varten noita rahastoja kasvatetaan, tuntuu oikealta. Ainakin suuryritysten saamat asiakashyvitykset tulevat kasvamaan oleellisesti. Onko kaikki tahot valjastettu suuryritysten palvelijoiksi? Asiaan on syytä saada selvyys.

  • nimimerkki

    Ville Härkönen

    31.3.2017 klo 09:33
    Olli Pusa: "Suomessa eläkerahastojen hallinto on annettu pääosin yksityisenkaltaisten organisaatioiden hoidettavaksi."
    Uskon, että tällä lauseella selitetään hyvin pitkälle se, että selvää oikeustajun vastaista vääryyttä ei pystytä korjaamaan. Rahat on annettu yksityisen kaltaisille pelureille, jotka pitävät ideologiansa mukaisesti eläkeläisten varoja pääasiassa omien rahallisten etujensa ajamiseen. Kun peto haistaa veren, se ei luovuta ennen kuin on raadellut uhrinsa kuoliaaksi. Sama periaate on porukoilla, joiden haltuun eläkerahat on annettu. Ei tarvitse muuta kuin vilkaisee työeläkeyhtiöiden palkkiojärjestelmiin. Järjettömiä rahasummia jaetaan ylätasoilla.
    Näistä hyödyistä ei haluta luopua, vaikka kaikille asiaan hiemankin perehtyneille on päivän selvää, että nykyisten eläkeläisten kanssa alun perin tehty sopimus on yksipuolisesti petetty. En ainakaan minun eläkepapereissani 70-luvulta (vuosittain yhteenveto eläkeyhtiöltä) lukenut mitään tarkoituksesta köyhdyttää minua eläkeiän joskus koittaessa. Päinvastoin...tarkoitus oli (muka hahahahah) säilyttää elintaso n. 60%:n tasolle palkkavuosista. Ihmetyttää nykyisen työssä olevan polven raivoisa vastustus vääryyden korjausta vastaan. Luulevatko he todella, että työeläkeyhtiöt heltyvät maksamaan heille joskus sovitun eläkkeen. Valitettavasti heille lienee luvassa samat pettymykset kuin meille nykyisille.
« aihelistaan

Osallistu keskusteluun

tai aloita uusi keskustelu »

Roskapostin esto ei onnistunut. Ole hyvä ja yritä uudelleen.
Eläkeindeksikysymys, Olli Pusa, 29.1.2017 :