Artikkelit ja kirjoitukset ovat vapaasti käytettävissä

Artikkelit

Sivun lopussa ovat artikkelit pdf -muodossa kokonaisuudessaan.

Huhtikuu 2015

Alzheimerin tautia potevan äidin tytär kirjoittaa, mitä merkitsee muistisairaalle kotona asuminen

Muistisairas äitimme on säilötty kotiin

Olemme saaneet seurata Alzheimerin tautia sairastavan äitimme hidasta nuutumista kotona jo vuosia. Leskenä yksin asuminen on hänelle outoa ja ymmärryskyvyn heiketessä hän kokee olonsa turvattomaksi. Hän ei löydä tavaroita, ei muista vierailuja eikä aina tunnista lapsiaankaan. Hän kolhii itseään pahasti eikä osaa hakea apua. Päivät kuluvat nukahdellessa ja vuorokauden ajat ovat sekaisin.

Kotihoidon pikaiset käynnit, niin kiitollisia kuin niistä olemmekin, ja omaisten apu ei korvaa muistisairaalle sitä, että muita ihmisiä näkisi koko päivän. Äitimme puhuu jatkuvasti toiveestaan päästä hoivakotiin.

Kotona asumista perustellaan vanhusten omalla tahdolla. Jos vanhus haluaa ihmisten ilmoille, kunnioitetaanko tällaistakin tahtoa? Vanhukset ovat erilaisia. Yksin asuvat vaikeasti muistisairaat eivät hyödy mistään kotiin tuotavasta palvelusta niin, että elämästä tulisi kiinnostavaa. Omakin äitini sanoo toivovansa pikaista kuolemaa.

Vanhuspalvelun suunnitelmat eivät perustu todelliseen tarpeeseen vaan jaetaan niukkuutta. Äitikin on kuulemma liian hyväkuntoinen hoivakotiin, koska hakijoita on niin paljon ja paikkoja vähän. Alzheimerin tauti on kuitenkin vienyt hänen ymmärryskykynsä monessa suhteessa lapsen tasolle. Lasta ei jätettäisi yksin kotiin minkäänlaisen kotiavun turvin, miksi siis samalla tasolla oleva vanhus? Se että hän pystyy kävelemään omin jaloin, vaikkakin kaatuillen, ei tee hänestä kotona pärjäävää.

Pitkä hakijoiden jono on näköjään katkaistava jossain kohden. Kotona selviämään jää sellaisia vanhuksia, joita ei normaalijärjellä ajatellen jätettäisi asumaan yksin.

Huoli painaa raskaana lähipiiriä. Yhden vanhuksen tilanne heijastuu monen muun ihmisen - omaisten ja ystävien -jaksamiseen. Tälle henkiselle taakalle ei ole laskelmissa määritelty mitään hintaa, vaikka se veisi monelta voimia ja osaltaan lisäisi mielialalääkkeiden tarvetta ja tulevaisuuden pelkoa. Kannattaakohan omaisen surra sitäkään, että ei jaksa hoitaa fyysistä kuntoaan - yksinäinen vanhuus vain pitenisi jos muistisairaus iskee. 

Vanhuksen paras asuinpaikka on koti. Kyllä, ja joskus se koti on hoivakoti. Jos vanhus itsekin sitä toivoo, hänenkin tahtonsa tulee ottaa huomioon.

Tulevaisuuden palvelujen suunnittelijoilla tulee olla kokemusta ”laitoshoitoon” pyrkivien vanhusten todellisuudesta. Hylkäyspäätöksen saaneissa on paljon sellaisia, joiden tilalla ei mielellään olisi kukaan päättäjä.

Tytär

 

Kemiallinen sitominen pahoinpitelyn muotona

21.2.2010

Psyykenlääkkeillä tuhottuja vanhuksia on paljon maassamme. Psykoosilääkkeet aiheuttavat haittavaikutuksenaan mm. jäykkyyttä ja kumararyhtisyyttä sekä kaatumistaipumusta. Uni- ja rauhoittavina lääkkeinä käytetyt bentsodiatsepiinit ja niiden tavoin vaikuttavat lääkkeet aiheuttavat jatkuvaa väsymystä, muistin ja älyllisten toimintojen heikkenemistä ja kaatumisalttiutta. Vanhukset kestävät näitä lääkkeitä erittäin huonosti, ja haittavaikutukset ovat yleisiä heillä, kirjoittaa Sirkka-Liisa Kivelä.

 

Niska- ja hartiaongelmat

6.5.2009

Ennen ihmisten työ ja vapaa-aika oli täynnä ruumiillista toimintaa. Nykyään on hiljalleen siirrytty istumisen arkeen, missä sekä työ- että vapaa-aika rasittavat lihaksistoa yksipuolisesti. Tästä seuraa, että lihasten normaali toiminta häiriintyy, ja verenkierto vähenee, vaikka lihasten on tehtävä työtä pitkän ajan, kirjoittaa Barbro Gustafsson.

 

Iäkkäiden uni ja unettomuus

12.4.2009

Yöunen rakenne alkaa muuttua noin 60 ikävuoden paikkeilla, ja muutokset etenevät hitaasti iän lisääntyessä. Syvän unen kesto lyhenee, kevyen unen määrä lisääntyy ja lyhytkestoiset heräämiset yleistyvät. Noin 75-vuotiaan yöuneen kuuluu vain 20-30 minuutin ajan syvää unta. Iltayön uni on syvempää kuin aamuyön, kirjoittaa Sirkka-Liisa Kivelä.

 

Ikääntymiseen liittyvän tiedon saatavuudessa puutteita

6.4.2009

Ikääntymiseen, vanhusten oikeuksiin, etuuksiin ja palveluihin liittyvä tiedonvälitys on heikosti ja hajanaisesti järjestetty. Tietoa on paljon, mutta sen löytäminen voi olla suuritöistä silloin, kun sitä eniten tarvittaisiin. Usein tieto on sellaisessa muodossa tai siten esitetty, että asianomaisten itsensä on vaikea saada ja käyttää sitä, kirjoittaa Anne Kauhanen-Simanainen

 

Säilövä laitoshoito syrjäyttää ikääntyneen

9.3.2009

Kysymys on ikääntyvän ihmisen kokemasta ikään perustuvasta syrjinnästä ja paternaalisesta, holhoavasta asenteesta, jossa ulkopuolinen tietää paremmin kuin ikääntyvä itse, mikä hänelle on hyväksi. Tutkimus puhuu sosiaalisen murtumisen kehästä, jossa laitokseen siirtynyt vireä vanhus muuttuu passiiviseksi ja aloitekyvyttömäksi, kirjoittaa Harri Kankare. 

 

Vanhuuden arvostus ei tapahdu tyhjiössä

30.1.2009

Hyvän elämän toteutuminen vanhuudessa on ihmisarvokysymys. Ihmisarvon kunnioitus ei tarkoita juhlapuheita, korulauseita tai jalustalle nostettua arvostuksen korostamista. Me ihmiset kaipaamme eniten sitä, että olemme tarpeellisia ja hyväksyttyjä. Ilman ehtoja, sellaisenaan kuin olemme syntyneet ja myöhemmin vanhentuneet, kirjoittaa Pauliina Takala

 

Ellet saa liitetiedostoja auki, saatat tarvita koneellesi apuohjelman. PDF-tiedostot aukeavat mm. Adobe Readerilla ja PPT-tiedostot useimmilla toimisto-ohjelmilla sekä PowerPoint Viewerilla.